Lunta on muutama sentti maassa ja maisemat kauniin valkoiset. Tietysti reki on jo pitänyt kaivaa esille, vaikka tiellä sillä ei vielä pysty ajamaan. Tein pellolle lumikolalla lanaamalla uran, jota ollaan käyty ajamassa pari kertaa. Koirista ajatus on typerä! Täysin järjetön ja käsittämätön! Ne haluavat tielle, kunnon baanalle ja menoksi! 

Ensimmäinen kierros ensimmäisellä kerralla lähti hyvin, mutta ensimmäisen mutkan jälkeen koirat näkivät aukon pajupensaissa ja sen takana tien. Oikeastaan Peppi yritti rynniä tielle jo ennen kuin päästiin liikkeelle, mutta tuossa kohtaa toisen kerran ja Roope kiltisti perässä. Seuraavassa mutkassa koirat pysähtyivät jälleen katsomaan tietä kaipaavasti. Sitten mentiin uralla ihan kivasti jonkin aikaa. Viimeisessä mutkassa pysähdyttiin taas katsomaan tietä: eikö me voitaisi lähteä jo oikeasti matkaan? Päästiin takaisin lähtöpisteeseeen, jossa pysähdyimme ja annoin lihapullia kiitokseksi. Koirat yrittivät sinne tielle ja minä oikaisin ne takaisin, toiselle kierrokselle. No, ei sillä kertaa koirat viitsineet juuri vetää. Minä potkin rekeen vauhtia ja yritin kannustaa. Loppumatkassa Roope vähän innostui ja lopetettiin.

Tänään mentiin jopa kolme kierrosta samaa lenkkiä. Alku lähti tosi vaisusti liikkeelle. Ei koirat halunneet kiertää rinkiä pellolla, mutta tällä kertaa eivät enää rynnineet tielle. Sen sijaan Roope koitti lähteä keskelle peltoa syömään lunta ja jäniksenpapanoita. Vetämistä ei ollut näkyvissä. Minä potkin rekeen vauhtia ja koirat kävelivät edessä haluttomasti. Joka kierroksen jälkeen syötin lihapullia, mutta ei niillä ollut mitään vaikutusta. Viimeisellä kierroksella koirat olivat vähän enemmän mukana ja vetivätkin jonkin verran, kun uskoivat, että näin mennään. 

Sain eilen illalla vaihdettua kickbikeen nastarenkaan, joten huomenna voisi uskaltautua koirien kaipaamalle vetolenkille. Saas nähdä, onnistuuko, sillä huomiseksi on luvattu räntäsadetta. Voi mennä tiet mielenkiintoisiksi. Siis liukkaiksi.