Olisin jo eilen lähtenyt Roopen kanssa kokeilemaan kikkarilla ajelua, mutta aurinko armas porotti siinä vaiheessa jo liian kuumasti. Roope jäi hankeen makaamaan läähättäen sillä aikaa, kun käytiin Pepin kanssa kahdestaan. Sekään ei saanut Roope kovin paljon kiinnostumaan mistään. Yleensä se jää meidän perään huutamaan surkeana, jos se ei pääse mukaan. Sillä oli siis todella tukalaaa.

Tänään lähdin aikaisemmin liikkeelle. Tiet oli vielä jäässä, joten kurakaan ei lentänyt. Otin molemmat koirat. Pepin liikunnan tarve on ihan loppumaton. Se ei väsy ikinä. Kikkarista se ei tosin pidä niin paljon kuin reestä. Roope taas pitää enemmän kikkarista. Sillä oli tänään vauhti päällä! Paljon nopeammin mentiin kuin viime syksynä. Vähän väliä sain jarruttaa turhaa laukkaamista pois. Matkaa oli noin 7 km ja loppuun asti tultiin reippaasti. Hyvä Roope!