Mietin pitkään, että teenkö koirille näyttelyn jälkeen verijäljen. Veret jäi pakkaseen, joten en tehnyt. Sen sijaan tein makkarajäljen edellisen verijäljen kohdalle. Ajattelin, että veri voi vielä vähän haista ja tuttua jälkeä olisi koirien helpompi seurata.

Roopella oli kuuma, kun vein sen ensin jäljelle. Se lähti vähän sinnepäin vaeltelemaan ja silloin tällöin nappasi namin suuhunsa. Kulman selvitti ihan hyvin, mutta sitten ajatus lähti sillä harhailemaan. Se lähti aivan niin kuin edellisellä kerrallakin sivuun jonkun ilmassa kulkevan hajun perään, mutta yhtäkkiä se haistoikin namin ja palasi jäljelle. Lopun matkaa se seurasi jälkeä keskittyneesti ja löysi perille. Tein tästä jäljestä edellistä kertaa lyhyemmän ja laitoin tiheämmin nameja ja se selvästi auttoi!

Peppi oli aivan innoissaan lähdössä jäljelle. Se lähti heti ovelta seuraamaan mun jälkiä! Intoa tosin oli taas enemmän kuin järkeä. Jäljen alkukohdassa Peppi alkoi vain pyöriä ja pyöriä eikä tiennyt yhtään mihin mennä. Yritin näyttää suuntaa ja se vain hämmentyi, kun sekaaannuin asiaan. Pari kertaa uudestaan sain sitä ohjata oikeaan suuntaan ennen kuin se uskalsi mennä. Sitten Peppi menikin pitkän aikaa oikein hienosti. Seurasi jälkeä nenä maassa ja taisi suurimman osan nameista löytää. Lopussa se lähti sivuun. Ihan samassa kohdassa kuin edelliselläkin kerralla molemmat koirat. Jotain muuta ja mielenkiintoisempaa oli selvästi siitä mennyt. Tällä kertaa en ehtinyt reagoida, kun Peppi kaarsi takaisin suoraan perille. Ei ihan mallikelpoinen esitys, mutta paremmin meni kuin viimeksi.

Jäljestäminen vaatii koirilta keskittymiskykyä, jota mun höppänöissä ei niin paljon ole. Roope on lisäksi niin suurpiirteinen, että ei sitä selvästi kiinnosta seurata jälkeä juuri oikealta kohdalta. Roopelle riittää sinnepäin tekeminen. Haku on sille varmasti helpompaa siksi, että siinä on niin selvä ja mielenkiintoinen kohde, johon mennä. Haussa Roope saa myös juosta mistä haluaa perille asti. Jäljestäminen olisi meille hyvä laji juuri keskittymiskyvyn kehittämisen kannalta. Saa vain nähdä, riittääkö mulla intoa jälkien tekoon. Viime vuonna ei ainakaan riittänyt.