Kelit sallivat tänään taas vetolenkille lähdön. Koirat menivät kuten aina. Alkumatkasta lujaa, kunnes tuli jano. Sitten tie oli umpeenkasvanut, joten kävelin suosiolla. Koirat ei halua vetää pyörää, jos se ei tule kevyesti. Laiskat. Vähän vaadin kuitenkin vetämistäkin ja kyllä se onnistui. Hitaasti.

Takaisin kotiin päin käännyttäessä lepertelin ja pysähdyin muutaman kerran kehumaan ja silittelemään koiria. Kotimatka kun on molemmista niin vastenmielinen. Liinat oli löysällä, joten lopulta nappasin yhden liinan käteen, ettei mene renkaan väliin. Se oli huono idea!!!! Tien varrella oli nimittäin kissa. En ollut aluksi varma, koska se ei liikkunut eikä koirat reagoineet. Sitten kissa lähtikin juoksemaan ja koirat kyllä reagoivat siihen. Liina irtosi mun kädestä ja multa meni tasapaino. Putosin siitä sitten polvilleni maahan ja huusin rauhallisesti "SEIS". Ihan ihmettelin itseäni. Koirat ei lähteneet mua raahaamaan perässään, vaan pysähtyivät nätisti. Nousin ylös ja annoin koirille luvan jatkaa. Nelivetokiihdytyksellä liikkeelle. Kissa kääntyi oikealle, mutta käskin koiria jatkamaan suoraan ja ne jopa tottelivat!

Loput matkasta meni sittten vain koiria kehuen. Kotona olikin tonnikalaliemet valmiina odottamassa.

Kävi mielessä kotona, että pitäisi laittaa huonommat housut jalkaan. Niinpä niin. Nyt on uusissa housuissa reikä polven kohdalla. Ehkä mä joskus opin. Vastahan nämä oli toiset rikotut housut.