Torstaina käytiin iltakävelyn jälkeen 8 km vetolenkillä. Yleensä ollaan käyty aamulenkin jälkeen, mutta lämpöä oli silloin liikaa. Olin vähän epävarma, että haluaako Roope lähteä vai ei. Annoinkin sen itse valita. Peppi lähtee aina ja on oppinut itse työntämään päänsä valjaista. Roope juoksi eteisen ja keittiön väliä edestakaisin ja mölisi innoissaan. Lopulta se malttoin pujottaa päänsä valjaista, joten molemmat pääsivät juoksemaan.

Alkumatkasta Roope oli vähän epävarma ja antoi taas Pepin vetää liinat kireällä. Kilometrin päässä se kuitenkin jostain syystä innostui. Syy selvisi sitten loppumatkasta.

Mulla oli kerrankin kamera mukana ja pysähdyin pariin otteeseen ottamaan kuvia ja kehumaan koiria.

Kun käännyttiin tielle kotiin päin, Roope oli lyhyen hetken haluton ja alkoi sitten menemään innokkaammin. Tuli pyöräilijä vastaan! Pyysin koiria siirtymään oikeaan tien reunaan ja ne totteli! Kun pyöräilijä oli kohdalla, piti PEPPI itsensä tien reunassa vaikka Roope yritti mennä lähemmäs pyöräilijää. Niin sitten Roopekaan ei päässyt kauas tien reunasta. Kyllä olin ylpeä Pepistä!

Vähän matkan päässä selvisi, mitä Roope intoili. Siellä oli tien reunaan leiriytyneenä kaksi asuntovaunua! Oli siellä koirakin ja Roope yritti mennä tervehtimään. Ei kovin tosissaan ilmeisesti, koska sain sen aika kevyesti liinoista vedettyä paikan ohi. Voi olla, että Peppikin pisti hanttiin ja auttoi minua. Tämän jälkeen Roope yritti hetken nuuskia kovasti toisen koiran jälkiä, mutta parin kiellon jälkeen se suostui lopettamaan. Loppumatka kotiin mentiin poikkeuksellisen kovaa. Roope oli tosi innoissaan, kun matkan varrella oli kerrankin jotain uutta jännää. Sillä on siis tavallisesti tylsää.