Ollaankin tehty melkein kaikkea mahdollista molempien koirien kanssa tällä viikolla. Ilmankos alkaa väsyttää tämä jatkuva tekeminen. Keskiviikkona käytiin Roopen kanssa illalla hakumetsässä, joten Peppi pääsi mun kanssa juoksemaan 4 km. En ole hyvässä kunnossa enkä muutenkaan nopea, joten se oli Pepille aika turhauttavaa. Takaisin kotiin päin tullessa Peppi ei enää viitsinyt vetää kuten yleensäkin, mutta nyt hoputin sitä heti kun liina löysäsi ja kiristin samalla itse kädellä liinaa. Kyllä se vain tajusi! Lopussa otettiin oikein kovemmalla vauhdilla loppukiri sen kunniaksi, vaikka oma kunto joutuikin rajoille. Tällaisia harjoituksia kun jaksaisi tehdä, niin voisi Peppikin alkaa oppia vetämään loppuun asti.

Hakumetsässä otettiin ensin rullan tuontia. Roope toi ensimmäisen hyvin ja toisen se pudotti kesken tuonnin. Otettiin se uusiksi. Olisi ollut kiire maalimiehelle, jonka se varmasti jo haistoi. Maalimies oli piilossa noin 40m päässä ja löytyi hyvin, kun tuuli toi hajun. Koska paikalla oli vain vähän porukkaa, niin otettiin uusi kierros. Ensin rullan tuonnit. Kaksi kertaa ja nyt meni tosi hyvin molemmat. Sitten maalimiehen luo. Tuuli väärästä suunnasta, mutta ei se haitannut, koska Roope näki maalimiehen puun takaa. Hyvin löytyi, eikä Roope lähtenyt mua karkuun kummallakaan kerralla.

Torstaina käytiin patikoimassa. Roope kantoi 4 litraa vettä selkärepussa. Aivan ensimmäinen kerta oli painojen kanssa. Ensin Roope jäi melkein paikalleen ihmettelemään, mutta tosi nopeasti unohti painot. Roopen kokoiselle koiralle voisi lastata 10 kg selkään, joten sinänsä ei ollut kauhean painava reppu. Noin tunnin verran patikoitiin metsäpolulla, joka oli paikoin hyvinkin kivinen. Välillä matkattiin pitkospuita pitkin. Sekin oli Roopelle uusi tuttavuus, mutta ei se niitä ihmetellyt ollenkaan. Mulla oli Roope kiinni itsessä joustavalla liinalla reppuun ja se ei ollut hyvä ajatus. Roope nimittäin luuli, että pitää vetää. Niin se sitten tekikin. Koko ajan. Meni ihan canicrossiksi koko patikointi. Tunnin päästä olin aivan hiessä. Onneksi ei tehty pidempää lenkkiä. Kotona olin niin poikki, että piti mennä päiväunille.

Perjantaina päätin kylmän ilman kunniaksi tehdä illalla koirien kanssa vetolenkin kickbikella. Olin sen verran väsynyt, etten kerta kaikkiaan jaksanut lähteä kävelemään koirien kanssa. Alku meni tosi hyvin, mutta puolivälissä Roope hidasteli tosi paljon. En oikein tiedä, oliko sillä kuuma vai olisiko se halunnut pidemmän lenkin vai mikä vaivasi. Vähän aikaa mentiin Pepin johdolla ja kyllä Roopekin taas innostui mukaan. Viimeistään sitten kun edessä juoksi jänis jo toisen kerran lenkin aikana. Onhan se koirille mukavaa, kun saa jahdata jotain täysillä, mutta mua aina pelottaa. Painoin täysillä jarrua kokeeksi, kun mentiin täysillä ja eihän se pyörän vauhti mihinkään pysähtynyt. Ei oikeastaan edes hidastunut.

Eilen tein valmiiksi kaksi verijälkeä nakeilla höystettynä. Koko päivän satoi vettä. Tänään illalla käytiin sitten ne ajamassa. Ensin Roope. Se ihmetteli sateessa lionneita nakkeja eikä suostunut syömään niitä. Silti se lähti seuraamaan jälkeä rauhallisesti. Puolivälissä se kävi vähän sivussa, mutta tuli kohta itse takaisin ja jatkoi rauhallisesti seuraten ihan loppuun asti. JEEEEE!!! Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Roope seuraa kunnolla verijälkeä. Peppi pääsi vähän myöhemmin ruuan jälkeen omalle jäljelle. Sen kun pitää olla kylläinen, että se jaksaa keskittyä mihinkään. Oikeastaan se toimi juuri niin kuin Roopekin. Lähti tosin reippaasti ja innokkaasti seuraamaan jälkeä, mutta eksyi sekin hetkeksi sivuun puolivälissä ja palasi itse takaisin. Sitten jäljen pää löytyi omin avuin.