Pari viimeistä kaverikoirakäyntiä ei ole sujuneet ihan toivotusti. Ensin kävi niin, että yksi vanhus löi Roopea. Ei siinä mitään, Roope säikähti ja perääntyi. Minä rauhoittelin ja kehuin. Loppuvierailun ajan olimme vähän syrjässä ja keskityin lähinnä Roopen kehumiseen. Seuraavalla vierailulla Roope pelkäsi. Se ei uskaltanut mennä aivan lähelle vanhuksia ja perääntyi, kun joku yritti silittää. Minä olin vielä niin ilkeä, että pakotin sen lähemmäs. Sen kerran jälkeen Roope olikin tosi masentunut. Se oli pettynyt minuun. Minä vein sen takaisin sinne, missä sitä lyötiin.

Olen tässä sitten muutaman päivän ajan miettinyt, mitä tekisin. Käynkö vielä kerran kokeilemassa vai lopetanko käynnit kokonaan. Tulin siihen tulokseen, että pidämme kuukauden ajan taukoa ja sitten vasta yritämme viimeisen kerran. Jos Roope edelleen pelkää vanhuksia, niin sitten ei ole vaihtoehtoja. Koiran ehdoilla olen lähtenyt toimintaan mukaan ja jos se aiheuttaa vain pahaa mieltä, niin ei sellaista tietenkään voi jatkaa.

Olemme käyneet pari kertaa taakanvetokurssilla. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ensinnäkin vetovälineenä on ahkio nurmikolla. Nurmikko on täynnä kiinnostavia hajuja. Nurmikolla on myös puita, joihin Roope tahtoo koko ajan mennä merkkailemaan. Kevyen painon se vetää ihan sujuvasti, mutta heti kun pitäisi tehdä töitä ahkion liikuttamiseksi, Roope luovuttaa. Hajut vievät muutenkin voiton vetämisestä. Täytyy sanoa, että kotona on mennyt paremmin, kun tietä pitkin ollaan rengasta vedetty. Toisaalta niitä häiriöitä pitäisi juuri harjoitella. Kuormanvetokokeessa vain ei ole niitä hajuja vetopaikalla, vaan häiriöt on vain takana olevat muut kilpailijat.

Vetolenkeilläkin ollaan käyty ja Roope on ollut tosi laiska. Se kyllä juoksee, mutta liina löysällä. Miksi tehdä töitä, kun Peppi kerran tekee? Kahdeksan kilometrin lenkistä Peppi vetää 7 ja Roope sen viimeisen kilometrin, kun Peppi ei enää viitsi. Mulla onkin käytännössä yhden koiran valjakko, kun koirat eivät vedä yhtä aikaa. Aina jompikumpi laiskottelee.

Tällä hetkellä on sellainen olo, että Roopesta ei ole oikein mihinkään muuhun kuin kotikoiraksi. Kaikki muu tökkii. Toivottavasti ilmojen kylmeneminen piristäisi sitä.