Käytiin taas mätsärissä lähellä kun oli. Ensin aamulla hyvissä ajoin tehtiin reilun 6 km:n vetolenkki. Mentiin eri suuntaan kuin yleensä ja Roope oli aivan liekeissä! Se laukkasi ainakin kilometrin ja yhden koiratarhan ohikin meni sivulleen vilkuilematta. Kotioloissa ei tuollaista ole vielä koskaan tapahtunut. Olin siis hyvillä mielin ja todella iloinen, kun lähdettiin matkaan.

Tuuli on ollut kova aamusta asti. Kylmä oli mulla, koirilla ei niinkään. Ensin kävin katsomassa möllitokoa, jossa oli tuttuja. Siihen meni todella kauan ja aikataulu oli pahasti jäljessä. Kehän laidalle tuli ihmiset todella tiiviisti ja pari älypäätä alkoi silittelemään Roopea kysymättä multa yhtään mitään! Yksi koiranomistajakin antoi koiransa tulla ja tulla vain lähemmäs Roopea vaikka sanoin, ettei saa tervehtiä. Lopulta minun piti vetää Roope kauemmas, vaikka se oli koko ajan paikallaan. Ihme maalaistolloja!!!

Tuomari otti parit pikavauhdilla. Roope sai sinisen, kun se lähti vähän väliä laukalle. Kauheasti virtaa aamun juoksusta huolimatta. Värillä ei sinänsä mulle ole väliä. Melkein parempi, jos saa sinisen. Ryhmäkehässä sitten saatiinkin odottaa ja odottaa. Tuomari päätti oikein testata, kellä kestää pää. Meitä juoksutettiin ja juoksutettiin. Minä en halunnut, että Roope hermostuu kehässä, joten kannustin sitä nameilla. Ei me sijoituttu, vaikka yksi murisija jatkoikin pidempään. Roopen mielestä (toivottavasti!) tämä oli taas yksi tämmöinen juttu. Ympärillä oli vähän väliä joku murisemassa, mutta sain sen aika hyvin estettyä vastaamasta.

Kokonaisuutena jäi itelle tosi kurja fiilis. Hauskojahan näiden epävirallisten juttujen pitäisi olla. Puhumattakaan siitä, että saa koiralle tilaisuuden opetella asioita. Väsytysjuoksuttaminen ei oikein minusta ollut reilua kokemattomille.