Roopella on tänään kolmevuotissynttärit. Poika on saanut hengailla rauhassa ja juosta vapaana lenkillä. Tietysti herkkuja on syöty: lammasta ja naudan kylkiluu. Jäätelöä meinasin tarjota, mutta eiköhän noilla mene jo maha ihan tarpeeksi sekaisin!

Eilen otettiin kuormanvetoharjoitus. Laitoin muovirasioihin kissanruuan jämiä. Oli tarkoitus ottaa neljään purkkiin, mutta tulikin viisi vahingossa. No, ei se haitannut. Roope veti ihan hyvin kaikki viisi vetoa! Tähän asti on mennyt vain kaksi ja kolmas kerta on ollut yhtä tuskaa. Selvästi edellisellä kerralla sain Roopelle tehtyä selväksi, että vedettävä on. Painoja en laittanut juuri yhtään, koska tarkoituksena oli harjoitella nimenomaan useampaa vetoa. Reessä oli tyhjä muovilaatikko ja kevyt rengas lähinnä Roopen huijaamiseksi. Kolmella vedolla menin itse vielä jalaksille painoksi. Reki ei liukunut kovin hyvin uudella lumella, joten Roope joutui joka tapauksessa tekemään yllättävän paljon töitä. Olin tosi tyytyväinen.

Toissapäivänä käytiin reellä ajamassa reilu 10 km lenkki ja oli todennäköisesti kevään viimeinen rekiajelu. Ensi yölle on vielä pakkasia luvassa, mutta sitten lämpenee ja hankikanto lienee muisto vain. Harmi kyllä, sillä tuo rekiajelu ei mennyt kovin hyvin. Laitoin Roopen ensin johtoon, mutta ei se halunnut mennä. Peppiä en halunnut johtoon laittaa, kun sillä oli vain jäniksenjäljet mielessä. Puskaan oltaisiin sen johdossa menty ja lujaa! Laitoin koirat siis vierekkäin ja haluttomasti kuljettiin eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun käännyttiin pois pelloilta tielle vakioreitille, koirat innostuivat ja vetivät taas hienosti. Sitten kotiinpäin palattaessa into oli tietysti vähissä ja yritin kaikin tavoin saada lisää vauhtia. Ärsyttää tuo ainainen kiukuttelu lenkin loppumisesta.... Roope nyt sentään siinä vaiheessa on vähän enempi mukana ja joutuu vetämään Peppiä perässään. Ihan viimeiset metrit ylämäkeen meni sen verran hyvin, että kehuin kuitenkin oikein kovasti. Ehkä koirille jäi kuitenkin hyvä maku ajelusta vaikka itse en aivan tyytyväinen olekaan.