Pitkän pähkäilyn jälkeen juoksutin ensin Pepin yksin kikkarilla. Tänään meni melkein kilometrin laukalla. Peppi reipastuu kerta kerralta enemmän ja uskaltaa yksin pidemmälle. Paluumatka onkin sitten ihan surkeaa. Roope huusi koko ajan pihalla. Olin ihan varma, että se sinkoaa kikkarilla pihalta. Olin väärässä. Se kieltäytyi lähtemästä! Vähän aikaa seisottiin tien reunassa ja Roope seisoi nenä väärään suuntaan eikä suostunut lähtemään.

Lopulta vaihdoin sille kuormanvetovaljaat ja pistin renkaan perään. Sitten se lähti! Outo koira. No, varmistin kyllä etenemisen menemällä pienen matkan jälkeen eteen houkuttelemaan. Tehtiin sama matka kuin edellisellä kerralla, mutta vauhdikkaammin kun kuljin edellä. Paluumatkan annoin Roopen kulkea edellä. Ihan hyvä suoritus.

Tämän jälkeen pikku tauko ja koirat autoon. Menimme toisten koirien kanssa harjoittelemaan tokoilua ym. Tärkeintä meille on vain sietää toisten koirien läsnäolo. Roope tahtoo aina väkisin toisten luo. Nyt oli vedättäminen vienyt pojalta suurimmat mehut ja se oli harvinaisen hyvin kuulolla. Meidän tokoilu on ihan vain jotain sinnepäin sivulle tuloa, maahanmenoa ja seuraamista namin perässä. Noutamistakin vähän tehtiin. Tänään ensimmäistä kertaa ikinä keittiön ulkopuolella!

Peppi oli toisten koirien seurassa vielä Roopeakin hienompi. Se kun yleensä pelkää ja rähähtelee. Erityisesti valkoiset koirat on sen kammo. Paikalla oli peräti kaksi valkoista koiraa eikä Peppi reagoinut kumpaankaan! Juokseminen teki todella hyvää Pepille.

Posti toi tänään Lee Fishbackin kirjan Training lead dogs. Kunhan olen sen lukenut, niin voin päättää, että kumpi noista koirista saa alkaa harjoittelemaan johtamista. Pahasti pelkään, että Pepillä on suuremmat taipumukset siihen... Toisaalta ei se Roopea kovin hyvin saa johdettua vaikka menohaluja onkin enemmän. Roopen kouluttaminen kyllä olisi hyödyllisempää. No, ensin luetaan kirja.