Maanantaina käytiin ensimmäisellä kaverikoirakäynnillä. Roope ei hätkähtänyt yhtään laitosympäristöä. Ei haitannut rappuralli oven edessä, ei liukkaat lattiat. Veti hihnassa oikein innoissaan eteenpäin. Vanhuksia se pussaili ennen kuin ehdin aina kysyä lupaa tervehtimiseen. Lopussa se hiukan alkoi kyllästyä ja kävi maahan makaamaan. Muuten kesti oudon tilanteen aivan mielettömän hyvin. Seuraava kerta onkin vasta kuukauden päästä, joten muuta täytyy siihen asti tehdä.

Eilen tein koirille verijäljet. Tietysti alkoi sataa heti, kun olin ne tehnyt. Illalla myöhään sitten ajettiin ne läpi. En ole ihan varma, lähtikö Roope jäljestämään minun jälkiäni vai verijälkeä, koska ne ei aivan identtisesti kulkeneet joka paikassa. Jäljelle lähti kyllä hyvin keskittyneesti, mutta pensaita ohittaessa Roope aikoi merkkailla ja kun kielsin, niin sitten tuli vähän harhailua. Roope meinasi lähteä kai jonkun toisen hajun perään. Kun en päästänyt, se vähän kaarteli jäljen vierellä ja meni sitten suoraan kaadolle. Toinen jälki oli lyhyempi. Sen tarkkaa aloituskohtaa en edes muistanut, joten mentiin vähän sinnepäin. Suurimman osan matkasta Roope seurasi tunnollisesti jälkeä, mutta sitten siirtyi sivuun ja ilmeisesti minun jalanjäljistä kaadolle. Minun moka, kun en jälkeä tehdessä lähtenyt tarpeeksi kauas poispäin. Sentään seurasi jälkeä, mitä ei aina tee.

Peppi lähti nälkäisenä aivan kauheaa vauhtia seuraamaan jälkeä. Heinikossa sen olikin helppo pysyä jäljellä. Huomasi vauhdista huolimatta maksanameja matkan varrella ja pysähtyi syömään ne. Yhdessä kohtaa Peppi meinasi lähteä minun jalanjäljille väärään suuntaan. Taas kerran olin tullut jäljeltä pois liian lähellä jälkeä. Koirat seuraisivat paljon mielummin henkilöjälkeä kuin verijälkeä! Pysähdyin ja Peppi löysi jäljelle takaisin aika pian. Olin koiriin tyytyväinen, oma jäljen teko meni vähän miten sattuu, kun heinikko oli märkää ja hyttyset kiusasivat.

Tänään oli sitten hakumetsä Roopelle. Tajusin aiemmin tällä viikolla, että Roope ei todellakaan tuo minulle mitään rullaa, jos se ei ylipäänsä halua tulla mun luo. Nyt siis keskityttiin kehumaan luoksetulosta. Ensimmäinen maalimies oli noin 5 m päässä rullan kanssa. Roope olisi halunnut jäädä leikkimään, mutta toi rullan kuitenkin minulle ja annoin kunnon namit ja vielä näytölle maalimiehen luo extrapalkaksi. Toinen maalimies oli 10 m päässä. Roope otti rullan ja pudotti sen. Ei olisi halunnut tulla mun luo, mutta sepä olikin pitkän liinan päässä, joten pysäytin sen ja sitten se tulikin. Taas palkkasin ja päästin näytölle. Kolmas maalimies oli noin 15m päässä. Roope lähti aika laiskasti. Pienen leikkiyrityksen jälkeen lähti mun luo tulemaan rulla suussa, mutta liina jäi katajiin kiinni ja Roope pudotti rullan. Maalimies avusti Roope irti ja Roope tulikin loppuun asti mun luo. Palkkasin taas ja päästin näytölle. Tällä kertaa Roope ei oikein olisi enää viitsinyt mennä maalimiehelle, jonka piti vähän kutsua luo, että sai palkattua. Roope oli selvästi hämmentynyt tästä järjestelystä, mutta toivottavasti alkaa raksuttaa. Ehkä ensi kerralla pitää jättää liina pois, ettei häiritse.Vaikka ilmaisu ei täysin onnistunut kuin kerran, niin tämä oli eka kerta, kun tehtiin ihan alusta loppuun oikeaoppisesti!