Lämpötila oli ainakin 4 astetta plussalla. Ei oikein paras mahdollinen sää rekiajelulle malamuutin kanssa! Muuten oli kaunis pilvipouta ja tiet sopivan liukkaita reelle, muttei koirien tassuille. Koirat lähti liikkeelle oikein reippaasti, muttei liian riehakkaasti. Parin kilometrin päässä Roopelle taisi tulla vähän lämmin ja jano ja pysähdyinkin antamaan koirille juotavaa. Matka jatkui ja tielle hyppäsi jänis! Se lähti juoksemaan meidän edellä ja kiritti koiria vähän aikaa ennen kuin tajusi hypätä sivuun. Koirat tajusivat silti jatkaa matkaa eteenpäin, onneksi.

Kohta käännyttiin sellaiselle tielle, josta Roope luuli, että kohta käännytään kotiin päin. Se alkoi hidastelemaan ja pysähtelemään, joten otin toiset liinat repusta ja laitoin Pepin johtamaan. Matka jatkui eikä käännyttykään kotiin päin. Tarkoitus oli mennä yhtä polkua pitkin kotiin päin, mutta en löytänytkään sitä. Tai ehkä siitä meni vain moottorikelkan jäljet ja päätin kiertää pidemmmän lenkin. Koirat kulkivat tasaista ravia rennosti eteenpäin. Välillä otin Pepin takaisin Roopen vierelle, kun se kulki omissa ajatuksissaan tien toisella puolella eikä kuunnellut mua yhtään.

Yhdessä risteyksessä koirat olisivat halunneet kääntyä kotiinpäin, koska matka olisi vienyt yhden koiratarhan ohi. Siinähän olisi ollut kiva liukkaalla tiellä painaa kiitolaukkaa ja tehdä äkkipysäytys tarhan kohdalla. Kiitos ei! Jatkoin suoraan vähän pidempää ja rauhallisempaa reittiä. Se taas ei ollut koirien mieleen ja jouduin taas laittamaan Pepin johtamaan, kun Roope meinasi jäädä vain hankeen piehtaroimaan. Loppumatka eteni hitaasti, mutta eteni kuitenkin. Vähän matkan päässä laitoin taas Pepin Roopen viereen, kun ei sen johtaminen näyttänyt vaikuttavan Roopeen enää mitenkään.

Kaksi tuntia kesti noin 14 km matka.  Onneksi tämä on meille vain rentoa ajanviettoa eikä mulla ole mitään tavoitteita. Siitä olen erityisen tyytyväinen, että Roope alkoi taas kulkemaan rennolla ravilla. Koko talven se on lähinnä kävellyt tai peitsannut haluttomasti.