Olimme koirien kanssa viikonloppuna Rautavaaran Metsäkartanolla Alman perinteisillä talvipäivillä. Perjantaiaamuna oli käyty valjakkokisoja eri luokissa ja niitä emme ehtineet näkemään. Kävimme illalla koirien kanssa ajamassa 3 km lenkin. Roope oli hyvin vauhdikkaalla tuulella ja innoissaan toisista koirista. Sekarotuinen Peppi oli tästä syystä hämillään ja veti huonommin kuin kotona. Lenkin lopussa Roopella oli niin hurja vauhti päällä, että minuakin rupesi vähän pelottamaan! Reki liukui turhankin hyvin.

Lauantaina oli leirinavausta ja retkiajoa. Ehdin juuri sopivasti jälkimmäisen porukan perään vajaan 10 km lenkille. Yön aikana oli tullut lunta ja lämpötila noussut. Alkuosa urasta oli vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta pian alkoi melkoinen pöpperö osuus. Roope säästi itseään ja veti enimmäkseen kävellen toisten valjakoiden perässä. Lopussa se taas innostui alamäissä juoksemaankin. Peppi mietti koko lenkin ajan kakkaamista ja veti vähän väliä sivuun kykkimään. Viimeisen kilometrin aikana se sitten lopultakin onnistui. Miten se voikin olla niin vaikeaa joskus.... Onneksi pääsimme loppumatkasta kiertämään toista kautta perille. Olisimme muuten tulleet koirahiihtokisaajia vastaan! Olisi voinut olla vähän hankala tilanne hiihtäjille!

Ehdin käydä katselemassa vähän aikaa hiihtokisojen jälkeen käytyjä lastenkisoja. Sitten olikin vuorossa virallinen kuormanvetokoe, jossa pari ensikertalaistakin sai tuloksen. Onneksi olkoon!

Sunnuntaina harjoittelin Roopen kanssa kuormanvetoa samalla kun käytiin yhdistyksen kuormanvetokisaa. Ensin käytiin puntarilla. Roope painoi 38,5 kg eli tasan virallisen rotumääritelmän ihanteen verran. Harjoittelualue oli jouduttu siirtämään suunnitellusta ja siinä jouduttiin välillä odottamaan ohikulkijoiden menoa. Häiriöitä oli siis paljon. Kaksi ensimmäistä vetoa menivät hyvin. Jälkimmäisellä kerralla reessä taisi olla painoa ehkä 100kg. Kolmatta kertaa Roope ei sitten enää halunnutkaan vetää. Houkuttelu ei meinannut tuottaa mitään tulosta. Jotenkin sain koiran lopulta eteenpäin ja sitten pidimme taukoa. Auttelin toista harjoittelijaa ja menin sitten seuraamaan kuormanvetokisaa. Pari aloittelijaa oli siellä hyvässä vauhdissa. Otan vähän kunniaa heidän hyvästä suorituksestaan, koska houkuttelin heitä alunperinkin osallistumaan kisaan! Hetken päästä kävin vielä kerran Roopen kanssa harjoittelemassa. Valitettavasti Roopea ei kiinnostanut yhtään enää ja eteen oli tuotu autokin. Jotenkin sain Roopen vetämään kevyemmän kuorman ja jätimme siihen harjoittelun. Ympärillä ja varsinkin takana oli liikaa hälinää ja hajuja. Vein Roopen pois ja kävin syömässä. Luulin, että kisa olisi ehditty käydä, mutta kun menin takaisin se olikin oikein tosissaan käynnissä! Avointa taktikointia käytiin reilulla mielellä. Lopulta painot nousivat hurjiin lukemiin ja kisaajia alkoi pudota pois. Kun koira vetää rekeä, jossa on yli 15 kertaa sen oman painon verran kuormaa, niin se on todella paljon!

Lopulta jäi yksi koira jäljelle. Ensin 800 kiloa, jolla koira voitti kilpailun. Sitten sen ohjaaja päätti yrittää kaikkien aikojen ennätystä: 30 kertaa koiran painoinen kuorma. Rataolosuhteet olivat tarpeeksi hyvät. Koira sai hurjilla vedoilla rekeä hiukan liikahtamaan, mutta ei kyennyt lopulta saamaan sitä liikkeelle. Yritys oli todella hyvä! Jännittävää oli seurata.

Jäljellä oli enää kotimatka. Kyllä oli kotona väsyneitä koiria!