Viime viikon Roope oli sairaslomalla yhtä lyhyeksi jäänyttä vetolenkkiä lukuunottamatta. Keskiviikkona käytiin röntgenissä ja kyynärnivelissä ei ollut muutoksia! Tai oli toisessa ehkä jotain vähäistä, mutta rajatapaus se oli 1,5 vuotta sittenkin. Luultavasti Roopella on alkava nivelrikko, joka ehkä sitten 10 vuotiaana enempi vaivaa. Cartrophen-kuuri aloitettiin ennaltaehkäisevästi, mutta olen vakuuttunut nyt siitä, että Roopen kanssa voi harrastaa saman verran kuin tähänkin asti. 

Eilen käytiin 8 km rekilenkki hankalassa maastossa ja ihan reippaasti Roope suostui lähtemään. Teki töitäkin aivan tyydyttävästi, varsinkin viimeisellä kilometrillä. Kyllä huomaa, että se on eilisen lenkin jälkeen ollut paremmalla tuulella. Malamuutin täytyy ehdottamasti päästä vetämään! 

Eipä päästä ajelemaan reellä. Roope on vähän ontunut parina aamuna. Tänä aamuna vähemmän, joten vaiva näyttää olevan paranemassa. Roopella vuoti vähän verta tassunpohjasta yhtenä päivänä, kun se juoksi tassussa olevasta lumipaakusta välittämättä. Luultavasti se on siitä vielä vähän arka. Pelottaa kyllä hiukan, että sillä on tulossa kyynerpäävaivoja. Viralliset tulokset olivat 0/0, mutta lausunnossa luki, että vasen oli rajatapaus. Jotain siellä siis on ja nimenomaan vasenta etujalkaa Roope nyt on varonut. Toivotaan parasta! 

Tiellä on vielä turhan paljon sepeliä, mutta kyllä siitä yli päästäisiin. Viime viikolla tehtiin yksi rekilenkki ja yksi kuormanvetoharjoitus, muuten ohjelmassa on ollut vain tavalliset lenkit ja niiden jälkeen irtijuoksentelua pihassa. 

Hiljaisuus loppuu viimeistään 4 viikon päästä...  Olen varannut koiranpennun...  Meille tulee uusi malamuutinpoikanen... Jee!!! 

Michael-kissa on varsinainen ihanuus!  Ne on Roopen kanssa hyvät kaverit kuten kuvista voi päätellä. Mokka- siskonsa on vähän arempi ja nostaa herkästi tassun pystyyn, jos Roope yrittää houkutella leikkiin. Vaikka Roopella on melkoisesti metsästysviettiä, niin ei se jahtaa kissoja tappakseen. Kissat ovat perheenjäseniä, ei riistaa.

Marraskuussa ei päästy kuin kolme kertaa vetolenkille. Kilometrejä kertyi sentään 36,5. Alkukuusta oli liukasta, sitten olin viikon reissussa. Kaiken lisäksi mun kickbiken jarrut on jäässä, joten käytännössä nuo kolme lenkkiä mentiin ilman jarruja! Inhottavaa, mua pelottaa aivan kamalasti. Onneksi mitään ei ole sattunut, mutta saisi jo tulla enemmän lunta, että päästäisiin reellä turvallisesti ajelemaan. 

Maanantaina käytiin 21 asteen pakkasessa 12 km:n lenkki kickbikella. Kylmää kyytiä minulle! Loppumatkasta piti pitää taukoja ihan vain minun takia, että sain vähän aikaa hyppiä lämpimikseni. Poseerauskuvia yritin ottaa yhden aamulenkin jälkeen, mutta kamera oli aivan jäässä. No, niin minun kätenikin. Lunta meillä on ehkä pari senttiä korkeintaan. Tuo se sentään valoisuutta, mutta harmittaa, kun reellä ei vielä pääse. 

Edellinen kaverikoirakäynti jäi väliin minun reissuni vuoksi ja ensi viikon käynti jää taas väliin. Eipähän tarvitse pestä Roopea edustuskuntoon, mikä on näillä pakkasilla hyvä juttu. Roope nauttii koko sydämestään kylmästä ja on nyt innostunut piehtaroimaan "lumessa", vaikka sitä ei paljon olekaan. 

Hakutreeneissäkin ollaan pari kertaa käyty. Viimeksi oli aivan tyyni ilma ja Roope ei saanut keskiviivalta hajua ollenkaan. Niinpä se luuli minun yrittävän lähettää sitä tyhjälle pistolle ja ampaisi toiseen suuntaan. Kun sieltäkään ei löytynyt hajua, alkoi Roope uskoa mua ja lähti oikeaan suuntaan. Silti se joutui pari kertaa ottamaan uusiksi, kun ei saanut millään hajua. Rullan tuonti onnistuu melko hyvin, mutta Roope ei meinaa millään malttaa jättää maalimiestä otettuaan rullan suuhunsa. Hupsu otus. 

Eilen tuli sen verran uutta lunta, että tiellä voi ajaa reellä! Eilen ei tosin menty, koska oli niin kova tuuli. Tänään sen sijaan ilma oli hyvä. Ensin ajattelin mennä jopa 12.5 km:n lenkin, mutta Roope peitsasi sen verran paljon, että päätin mennä lyhyemmän reitin. Kickbikeen verrattuna koirat joutuivat tekemään nyt enemmän töitä, joten pitkä lenkki olisi ollut turhan raskas.

Peppi oli aivan intona! Pitkästä aikaa se todella VETI kunnolla. Roopekin meni oikeastaan koko lenkin liina kireällä. Parin kilometrin jälkeen pysäytin koirat antaakseni niille vähän vettä ja namia ja koirat jättivät minut! Olin juuri laittamassa lumiankkuria kiinni, kun ne ehkä näkivät jotain edessä ja pääsivät karkuun. Turhaan huusin seis. Voi että mä säikähdin! Vähän aikaa ne laukkasivat lujaa ja pysähtyivät sitten tien reunaan. Sitten nuo lurjukset kääntyivät takaisinpäin ihmettelemään, mihin minä jäin. Siinä ne sitten katselivat iloisina, kun kävelin niiden luo. Kehuja sateli, koska ne kuitenkin jäivät odottamaan.

Osa lenkistä kulki metsäpolkua pitkin ja siinä kohtaa koirat kääntyivät yhteistuumin takaisin, kun sinne ei johtanut yhtään poljettua jälkeä. Käänsin mitään sanomatta kaksikon takaisin ja suostuivathan ne hankeen kävelemään. Vähän pitää näköjään hienostella. Ihmetys oli suuri, kun tuolla osuudella Roope veti jonkun verran. Yleensä kickbikella se ei vedä tuolla ollenkaan. Kun päästiin takaisin tielle, lähtivät koirat taas ravaamaan ihan hyvällä vauhdilla. Viime talvena on siinä kohtaa usein tullut täyspysähdys, kun koirat eivät halua kotiin. Nyt oli kyllä koirilla ihmeen hyvä päivä!

Loppuviikolla on luvassa lämpöasteita, joten seuraavaa rekilenkkiä saa varmasti odotella jonkin aikaa. Tästä lenkistä jäi kaikille tosi hyvä mieli. Ihan eri tunnelmissa ollaan kuin viime vuoden ensimmäisen rekilenkin jälkeen, jolloin karhukoira tuli metsästä ja puri Roopea.